FORGIVENESS

Viikonlopun aikana ymmärsin jotain. Jotain sellaista mitä olisin halunnut ymmärtää jo kauan aikaa sitten. Anteeksi antamisen.

Olen pitkään roikkunut jossain tiedostomattomassa tilassa. Tilassa, jossa kielteiset tunteet ovat ottaneet vallan. Antanut negatiivisille asioille liian paljon itsestäni. Olen uuvuttanut itseni sellaisilla asioilla, joille ei voi enää mitään. Menneisyydelle. Ymmärsin, ettei tehtyjä asioita enää saa tekemättömäksi. Asioita menneisyydestä ei voi muuttaa. Huomasin anteeksiannon antavan vapautta. Jonkunlaista keveyttä oloon. Aivan kuin sadan kilon painoinen paino olisi tippunut harteilta. 

Olen ollut aina hieman huono käsittelemään tunteita- varsinkin niitä negatiivisia. Luopuminen omasta katkeruudestaan on kumminkin avannut monia ovia tulevaisuuteen. Toki vuoden vaihtuminen ja oman sisäisen minän löytäminen auttoi myös tässä prosessissa. Onko anteeksi antaminen terapeuttista? Kyllä. Varsinkin meille suomalaisille anteeksi antaminen tai sen pyyntö on vaikeaa. Kai se häpeäntunne tai riittämättömyys on kaiverrettu jonnekin tuonne sisimpään. Kauas siitä toivosta tai ilosta. Elämän positiivisista asioista.

Vaikka anteeksi antaminen lähtee itsestä, täytyy kumminkin itselleen ensin antaa anteeksi. Näinä kuukausina olo oli hyvin levoton, vaikka kaikki oli hyvin. Mielessä kumminkin myllersi paljon kysymyksiä, tekemättömiä tekoja, sekä sanomattomia sanoja. Sisällä oli paha olo, vaikka kaikki oli juuri niin kuin piti olla. Painajaisia ja mieleenpainuvia kysymyksiä ilman vastauksia.

Anteeksianto. Pitkään jatkuvan pettymyksen, katkeruuden. Epäonnistumisen tunteen. Vaikka helppoa se ei ollut, olen ollut yhtä hymyä tänään vain. Kaikki loksahtivat paikoilleen. Olo on helpottunut, rentoutunut ja mieli avoinna uusille kokemuksille.

Vaikka olen kieltänyt itseltäni nämä tunteet, voin vihdoin vapauttaa ne ja antaa niille tilaa. Vaikka katuisinkin asioita menneisyydestäni, voi niistä ottaa oppia. Viha ei ole enää oikea sana.



FORGIVENESS 

Forgiveness. Something that I have recently understood. Something that I should have understood a long time ago. The beauty of forgiving and being forgiven.

For a long time I had many negative thoughts on my mind, that took space from all the possible positive ones. Denial, and not being able to forgive. There are certain things in the past that cannot be changed, and this should be accepted. And people should be forgiven.

Sometimes it is hard to forgive someone, because of things they have done or said to you. But forgiving and being forgiven is such a relief, it is like a stone has been lifted from your heart. Literally. You feel so much better.

Even though there are things in my past that I regret, I can only learn from those things. Hating one is no longer cool or something that should be admired. Forgive.

“The weak can never forgive. Forgiveness is the attribute of the strong.”